maanantai 26. toukokuuta 2014

Back in the picture



Jotkut lukijoista ehkä päättelivät blogin hiljaiselon perusteella, että vedin päälleni kiltin, ostin karvalehmälauman ja jäin Skotlannin vihreille nummille soittelemaan säkkipilliä. Vaikka mieleni kuinka olisi tehnyt toteuttaa tämä kuvitelma, palasin kuitenkin koti-Suomeen ja arkisten askareiden pariin. Jotenkin nämä ensimmäiset pari kuukautta ovat menneet niin nopsaan asioita järjestellessä ja normaaliin rytmiin palatessa, että blogin pävittäminen on jäänyt taka-alalle.


Koirathan tietysti olivat revetä liitoksistaan mamman nähdessään: ne keilasivat minut suorilta jaloilta tantereeseen ja hyppivät tasajalkaa päällä. Ei tietoakaan käytöstavoista tai hillitystä tervehtimisestä.. Riesa varsinkin on nyt seuraillut minua kotona kuin hai laivaa ja pitää silmällä, etten pääse taas karkaamaan - tai ainakin otan sen mukaan lähtiessäni.



Riesan kanssa olemme treenailleet melko ahkerasti toko-juttuja, tarkoituksena olisi korkata kisaura kesäkuun alussa. Jännityksellä odotamme, mitä bulliherramme keksii ohjaajan päänmenoksi..
Huhtikuun lopussa kävimme Riesan kanssa Ylöjärvellä Vapepan Koiran käytö etsinnässä-kurssilla. Harjoittelimme jäljennnostoja, etsintäsuunnitelman tekoa ja muita pelastuskoiratoiminnassa tarvittavia taitoja. Leiri järjestettiin Villa Näsirinteessä, joka oli kurssikeskus upealla paikalla järven rannassa. Ruoka oli mahtavaa, illalla lämpenivät rantasaunat ja porukka oli mukavaa. Tosi miellyttävä viikonloppu! Riesakin nautti olostaan ja teki tuttavuutta monien uusien koirakavereiden kanssa. Se oli myös tosi hyvä harjoituksissa ja saimmekin monta uutta ideaa treenaamiseen.


Kuula kävi pyörähtämässä kasvattajan kanssa Joensuussa kaksipäiväisissä näyttelyissä. Tuloksen näette kuvasta: molempina päivinä ROP (Kuulan ensimmäinen rop-sijoitus ikinä!), 2xSERT, CACIB ja uskomatonta kyllä, lauantaina sijoitus ryhmäkehästä! Tämä on bullille hyvin harvinaista herkkua.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Viskiä ja villalehmiä

Glengoynen viskitislaamo
Viikonlopuksi saatiin taas vieraita! Isäni ja hänen naisystävänsä lensivät Glasgow'hun torstai-iltana ja viipyivät sunnuntai-aamuun. Vierailun päätarkoitus oli käydä tervehtimässä isän kaveriporukan pari vuotta sitten hankkimaa viskitynnyriä, jota kypsytellään Glengoynen viskitislaamossa seuraavat kahdeksan vuotta. Lähdin mukaan tislaamokierrokselle, vaikkei viski lempijuomiini kuulukaan. Tislaamo sijaitsee juuri ylämaan rajalla ja maisemat alkavat jo näyttää vähän jylhemmiltä ja komeammilta.

Kaikki tislaamolta tynnyrin tilanneet (eli Cask owners)  listattuna plakaateilla

"Poika" eli Kojootti Whiskey

Kiersimme koko tislaamon ja pääsimme perehtymään viskin valmistuksen saloihin. En tiennytkään, miten yksinkertainen valmistusprosessi lopulta onkaan!

Viskitynnyrivarasto

Maisteluhuoneessa. Saimme maistiaiset 10-ja 18-vuotiaista tislaamon omista viskeistä. En oikein osannut arvostaa niiden makua, joten tislaamon opas kävi erikseen minua varten hakemassa lasillisen 21-vuotiasta saadakseen minut vakuutettua viskin erinomaisuudesta. Se olikin aivan eri tavaraa ja maistui oikeasti ihan hyvälle. Tulee vaan aika kalliiksi, yksi pullo
maksaa n. 120 puntaa..

Loppuviikonloppu menikin Glasgow'ta kierrellessä, nähtävyyksiä katsellessa sekä syödessä ja juodessa. Piipahdimme mm. Botanic Gardensissa, suuressa sisäpuutarhahallissa, joka yllätti koollaan ja kasvivalikoimallaan. Kaikki kasvit eivät tietenkään näin talvella illeet kukassa, joten väriloisto on varmaan aivan toista kesäkuukausina, mutta hienon näköistä siellä oli nytkin. 





Sademetsäosasto, jossa aivan oikeasti satoi!

Aavikko-osasto
Sunnuntaina päätin lähteä vähän ulkoilemaan ja matkasin junalla kymmenen minuutin matkan Pollok Parkiin keskustan ulkopuolelle. Puisto on tunnettu ylämaan karjastaan ("karvalehmistä") ja Burrell Collection-museosta. Kiertelin pari tuntia puiston kävelyreiteillä ja kyllä sielu lepäsi linnun laulua kuunnellessa ja metsän tuoksuja haistellessa. Kotona tulee koirien kanssa kuljettua metsässä päivittäin, joten en ole tottunut tälläiseen kaupunkielämään. Betoniviidakon vastapainoksi oli mukava päästä välillä luonnon helmaan.


Puiston halki virtasi joki, jonka molemmilla puolilla laidunsi ylämaan karjaa.


Nuoret karvalehmät olivat todella uteliaita ja ystävällisiä. Ne tunkivat heti aidalle tervehtimään kun joku kulki ohi ja tykkäsivät kovasti myös rapsutuksista!


Nuorisolla oli koko ajan käynnissä joku pusku- tai painileikki ja välillä ne viilettivät hännät tötteröllä ympäri laidunta.

"Moi oon tosi söpö!"


Puistossa pidetään myös Clydesdale-työhevosia kärryajelutuskäyttöä varten. Hepat olivat karsinoissaan päivätorkuilla.

Pollok House, museorakennus

Retkilounas Burrell-kahvilassa: appelsiinikaakao ja täytetty croissant. Nam!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Crufts 2014

Perjantaina matkustin pitkään odottamaani tapahtumaan Birminghamiin: tietysti maailman suurimpaan koiranäyttelyyn, vuoden 2014 Cruftsiin. Matka junalla alkoi puoli viideltä aamulla ja kesti neljä ja puoli tuntia. Juna saapui suoraan näyttelypaikan, NEC:n (National Exhibition Centre) ovelle, joten paikalle pääseminen oli hyvin yksinkertaista.
Crufts on kyllä sellainen paikka, jossa koiraihminen tulee hulluksi. Näyttelypaikka koostuu viidestä eri hallista, joissa on näyttelykehien lisäksi älytön määrä myyntikojuja ja esittelykehiä erilaisille roduille, yhdistyksille ja aktiviteeteille. Alkuun kaikki tavara- koira- ja ihmispaljous oli vain hyvin hämmentävää, mutta pian olin aivan lumoissani ja olisin voinut viettää näyttelyssä koko viikonlopun. Harmikseni olin paikalla vain yhden päivän, ja jouduin lisäksi lähtemään kesken ryhmäkehien ehtiäkseni viimeiseen junaan.

Kaikista Britannian Kennelklubin hyväksymistä koirista oli näyttelyssä pienet esittelylokerot, joissa oli tavattavissa koiria ja niiden omistajia sekä kasvattajia. Kävin tietysti bulliboksilla nuoletuttamassa naamani. :)

Yleisnäkymää yhdestä halleista
Päivän tärkein tapahtuma (shoppailun lisäksi..) oli tietysti bullikehä. Löysin kehän laidalta tuttuja ja kehiä katsellessa olikin mukava vertailla ja arvostella koiria - ja ihan suomen kielellä. Bulleja oli ilmoitettu vähän alta 80. Emme olleet tuomarin kanssa aivan samaa mieltä päivän parhaasta uroksesta, mutta paras narttu oli ehdottomasti suosikkini. Kävin sen omistajan kanssa juttelemassa ja palluttelemassa koiraa kehätauolla. Omistaja oli todella mukava, ja tunsi Kuulan isän ja sen kasvattajan. Bullimaailma on pieni!

Bullimainen hetki omaa vuoroa odotellessa

Paras urospentu. Todella elämäniloinen kaveri!

Paras uros. Tämän parempaa kuvaa en siitä onnistunut saamaan..

Jännän värinen kaveri: päässä ei lainkaan merkkejä, keskellä selkää kämmenenkokoinen brindleläntti. Koira sijoittui luokassaan viidenneksi "kauneusvirheestään" huolimatta!



Paras bullterrieri: QUENTINHILL REBELICIOUS

Ostoksiakin tietysti tuli tehtyä, lisään niistä kuvia myöhemmin (en halua paljastaa tuliaisia ennen kuin saan annettua ne vastaanottajilleen). Kävin myös katsomassa agilityä (sekä joukkue- että yksilökipailuja) sekä koiratanssia (heelwork to music). Päivä oli pitkä, mutta erittäin antoisa!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Vierailijoita

Maisemia junan ikkunasta kuvattuna. Ajelimme junalla lähes koko Britannian halki, ja maisemat muuttuivat Skotlannin nummista Englannin tasaisiin laitumiin matkan aikana.
Pojat Lontoossa
Jere ja kaverinsa Otto tulivat muutaman päivän vierailulle luoksemme Skotlantiin. He lensivät Helsingistä Lontooseen, jonne putputtelimme Aten kanssa junalla. Lontoossa vietimme yhden yön pienimmässä näkemässäni hotellissa ja kiertelimme ihmettelemässä kaikki perinteiset nähtävyydet. Itsehän olin juuri kätevästi hankkinut räkätaudin ennen reissua ja Big Benit, British Museumit sun muut menivät ohi  aikamoisessa sumussa..

Buckingham Palacen portti


Palacella oli juuri alkamassa vahdinvaihto ja väkeä oli kuin pipoa..




Puistosta löytyi ankkoja..

..ja joutsenia!
Ajelimme torstaina porukalla junalla taas takaisin Glasgow'hun (6h matka..) ja painuimme kämpille nukkumaan. Seuraavat päivät menivätkin "kotikaupunkimme" paikkoja katsellessa, kauppoja kierrellessä ja Suomen lätkäpelejä jännittäessä. Kiipesimme yhtenä kauniina iltapäivänä Necropoliksen korkeimmalle kukkulalle ihmettelemään vanhoja hautamuistomerkkejä. Paikka on aivan kuin elokuvista!
Scotland's Museum of Transportation and Travel oli myös komea paikka. Melko uusi liikennemuseo valittiin viime vuoden Euroopan parhaaksi museoksi!

University of Glasgow'n student unionin baarissa katsomassa Suomi-Ruotsi-välierää
Glasgow Necropolis- suuri, vanha hautausmaa aivan sairaalamme takana

Necropolikselta kuvattuna: vasemmalla katedraali, oikeanpuoleiset rakennukset Glasgow Royal Infirmaryä
Transportation Museumissa oli hienot heppakärryt!
Transportation Museumin tarjontaa: vanhoja polkupyöriä, autoja ja muita kulkupelejä

Sunnuntaina hyppäsimme taas junaan ja matkasimme Edinburghiin. Jeren toiveena oli nähdä "joku linna" ja lähin (ja samalla paras) linna löytyy tietysti pääkaupungista Edinburghista. Linnan pääsyliput olivat melko kalliit, mutta paikka oli kyllä täysin hintansa väärti. Korkealle kukkulalle rakennetusta linnoituksesta on huikeat maisemat alla levittäytyvään kaupunkiin ja sisätiloista löytyy jos jonkinmoista näyttelyä vanhoista sodankäyntivälineistä Skotlannin kruununjalokiviin.

Linnan pääportti

Maisemia alas Edinburghin kaupunkiin




Dog Cemetery: linnaa vartioivien kaartien vartiokoirat ja aatelisten lemmikit haudattiin tälle pienelle hautausmaalle, jonne edelleen tuodaan tuoreita kukkia.


Maanantaina pojat lensivät takaisin Suomeen ja Jere haki elikotkin hoitopaikoistaan takaisin kotiin. Kuula oli mummolassa ollessaan aloittanut juoksut, ja olen hyvin tyytyväinen asemapaikkaani täällä meren takana, niin ei tarvitse osallistua siihen pöksyrumbaan..